Laiskottelua

Joulu kävi luonamme sukulaisissa täyteläisenä ja suloisena. Sitten kotiin tullessa iski laiskuus. Söimme suklaata ja katsoimme Don Draperin pyristelyä kolme päivää. Mitään emme tehneet.
No vaihdoimme sentään joululahjaksi saamani remonttihousut suurempiin ja samasta paikasta löytyi Miehellekin pilkkihaalari. (Voitteko kuvitella miltä saatamme näyttää parin vuoden päästä kun seisomme kaikki kolmessa eri koossa puistossa haalareissamme.)

Aamulla Mies töihin ja minulla alkoi tuttu rumba. Puetaan ja riisutaan päiväunille, pyöritetään siinä sivussa pesu ja tiskikonetta, laitetaan ruokaa, ravataan rappusissa laps toisessa, luuttu toisessa kädessä -tiedätte kyllä kuvion: aamusta iltaan riittää tekemistä. Unissani pesen tiskirätillä kaivinkoneita. Freud?

Jotenkin tuntuu, että tämä touhuaminen on kyllä kuitenkin parempi. Laiskottelupäivinä käsi hakeutui uudelleen ja uudelleen konvehtirasiaan, vaikka jo huonoa teki. Iltaisin sokerihumalassa uni ei tullutkaan. Helpotus, että suklaa loppui ja arki alkoi. No kokonaista kaksi päiväähän tätä arkea tässä on. Hyvä pehmeä lasku.

Jos vajoan takaisin laiskuuteen, toivotan teille kaikille jo tänään

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Ja valkeus tuli!

Ihana hentoinen lumihuntu oli valaissut maailman yön aikana! Mennään niukinnaukin pakkasen puolella, mutta se riittää. Ei tarvitse luututa koiraa joka piipahduksella ulos, kodin jokaisen lampun ei tarvitse palaa, ja tekee mieli ulos.

Eilen lyijykynä sai väisyä hyllynreunoilta, kun leimasin lastenhuoneen vaatteiden nimikyltit. Minulla on viimeksi lapsena olluit leimasimia. Ne kuivuivat aina alta aikayksikön. Mokon kirjainsetti oli vastustamaton. Toivottavasti laatuhintasuhde kohdillaan. Ostin sen itselleni joululahjaksi, enkä tietenkään malttanut edes jouluun. Kyllä on helppoa olla aikuinen! Saa tehdä niinkuin huvittaa.

Jossain kumman raossa...

... joululahjat on saatu ostetuksi ja on jopa iso kasa  itse tehtyjä mukana. Ennätysaikaan, ja  minä kun pelkäsin, etten ehdi ollenkaan: Pikkuriikkinen tuppasi heräämään jo aina kaupan tuulikaapissa. Itäkeskusta hän inhoaa erityisesti. (snobi) Ja netissä surffailuani hän protestoi vähintään yhtä tarmokkaasti. Ehkä juuri siksi kaikki oli valmista ennätysaikaisin.  Pistin töpinäksi jo lokakuun lopulla ja lahjakasa on ollut tuossa valmiina jo pitkään. Henkilökohtainen ennätykseni. Haukon henkeä. No totuuden nimissä, on vielä yksi, jotka pitää viimeistellä.

...olemme tavanneet runsaasti ystäviä, on kutsuttu ystäviä kotiin, käyty kylillä syömässä, tupareissa, pikkujouluissa, lastenkutsuilla ja sukulaisten kanssa joululounaalla. Lukuunottamatta muutamaa kertaa, olemme hämmästyneitä, miten helpoa on ollut olla menossa mukana vauvan kanssa. Joskus on meno yltynyt sellaiseksi, että lapsella on ollut kuulosuojaimet päässä. Hän ei ole niistä moksiskaan!

Tietysti ne vierailut ovat toisenlaisia. Mennään päikkäreiden välissä ja lähdetään, kun uniaika taas koittaa...tai toinen meistä käy virittämässä lapsen unille vaunuun.

Mies totesi juuri eilen, että meidän kohdalla ei ainakaan pidä paikkaansa, että vauvaperhe vetäytyy omiin oloihinsa. Olemme kiitollisia tästä helposta vauvasta näiltä osin, voisi olla toisinkin.

...lomaakin on suunniteltu. Thaimaa toiveissa. Meitä kyllä jännittää miten aikaero ja vieraat kuviot vaikuttavat vauvan uneen ja miten ne yöt siellä sujuisivat.  Meilläkun on ollut aikamoista showta nukahtamisien kanssa viimeisen kuukauden. Unishowsta lisää myöhemmin. Kunhan jaksan. Tänään en jaksa. Viime yö oli uuvuttava.

Sain tämän Mieheltä kolme vuotta sitten. Paras joululajani miesmuistiin. Siihen tietysti sisältyi se suloinen ajatus, että Mies täyttää sen. Ensinmäisenä vuonna Mies panosti sisältöön ja kuukauden päivät heräsin joka aamu kuin lapsi. Kauniiden viestien lisäksi luukuista löytyi mitä kummallisempia asioita. Mm. omia hukkuneeksi luulemiani pienesineitä. Minulla on sellainen mielikuva, että olen kirjoittanut tästä aikoinaan.

Tänä vuonna luukut ovat pysyneet tyhjinä, vaikka toin sen jopa tyrkylle. Tässäkin taitaa näkyä se, että talossa on uusi *työnantaja. Esitin toivomuksen, että Mies täyttäisi luukut vielä kerran minulle ensi jouluksi ja sitten seuraavana vuonna, kun lapsi osaa jo odottaa joulua täytän sen hänelle. Olen niin riemuissani siitä, että talossa on lapsi tulevina jouluina, että joudun pidättelemään itseäni, etten alkaisi täyttää tuota kalenteria pikku yllätyksin samantien.
Joulu tulee kuin varkain on uskomatonta, että aatto on ensiviikolla.
Nuo amaryllikset ovat kukkineet minulle maljakossa jo kaksi viikkoa!

* Työnantaja istuu tuossa sitterissä ja pitää katkeamatonta puhetta. Näyttäisi juttelevan sormilleen. Hampaita kutittaa yhä, ja olen ommellut kuolalappuja, jotka ovat vääntyneet suussamme kuolalumppujen kautta Kuala Lumpur:eiksi. Purulelujen imeskely auttaisi, mutta ne tahtovat vielä tipahtaa käsistä. Esineisiin kyllä tartutaan jo, mutta se vaatii keskittymistä. Samanlaista suoritusta edeltävää hiljentymistä tapaa Olympialaisissa. Sitten tähdätään ja muutaman hudin jälkeen esine on kädessä!

Tänään tykkäsin tästä.

Pätkäavioliitto voisi saada kumppanin tsemppaamaan aamenenkin jälkeen.

Haalarilaahustus

Satakahdeksankymmentäseitsemän senttinen isäni osti kaksi kymmentä vuotta sitten hintsusti liian pienen pilkkihaalarin. Hän antoi sen Miehelle muutama vuosi sitten, mutta se oli hartioista pieni. Kun se siinä roikkui eteisessä, niin minä vetäsin sen jokin sysimusta talvi ilta päälleni koiran ulkoilutukseen lähtiessäni. Käärin puntteja ja hihoja 10 centtiä. Laahustin siinä suloisessa lämmössä läpi tuulen ja tuiskun monta iltalenkkiä sinä talvena. Sanomattakin selvää, että naapurit eivät tunnistaneet...tai eivät ainakaan moikanneet. Mikä on tietysti kaksi eri asiaa.

Kaivoin sen äsken ullakolta esiin ja siksakkasin vihdoin puntit ja hihat sopiviksi. Leveähän se on, olen kuin giganttivauva sen sisällä. Mutta siihen aion tänä talvena hypätä kun itkuhälytin pärähtää tai kun on mentävä iltalenkille, vaikka räntää tulisi vaakatasossa.

* * *

PS. Mies oli unohtanut kertoa, ettei hän lähdekään  Etelä-Afrikkaan, muisti vasta kun pyysin tuomaan erästä paikallista voidetta! Olin hetken niin ärsyyntynyt, (turhaan täälä keräsin henkisiä voimavaroja yh-jaksoon) etten huomannut olla edes helpottunut. Mutta yhtä kaikki, hän on nyt täällä!

PPS. Ostetaan rengaskantoliina kivalla kuosilla! Jos sinulla ylimääräinen ota yhteyttä.