Hiljaa, hiljaa...

Saimme joululta mitä halusimmekin. Rauhaa ja rakkautta. Aaton kohokohta taisi olla lasten riehakas tanssi, joka sai alkunsa isompien tyttöjen tonttutanssista. Se jatkui jatkumistaan, kunnes lapsekas päähiki haisi. Mummonkin "selkä suoreni" niinkuin laulussa sanotaan, kun hän laitoi koreasti lattialla lasten kanssa. 

Lahjat olivat vähäiset, mutta sitäkin paremmat. Tytöltäkin jemmasimme vielä yhden kesken aaton. Kolme oli tarpeeksi, riemua riitti muutenkin. Joulupäivän yönä valvoin ja mietin miten onnekkaita olemme.

Ihana joulu senkun tuntuu jatkuvan kun vasta vaihdamme toisen suvun puoleen. Vielä mahtuu kierros jouluruokaa.

Ajoitus ennenkaikkea

Itse tehdyt muistot on ripustettu yläoksille.Lasinalusesta tehdyssä koristeessa Mies pienenä.

Nyt vain nautiskellaan. Pyjamassa mennään (niinkuin meillä melkein aina) ja vähäiset valmistelut on tehty, osa ulkoistettu. Kuusi, jo viikko sitten sisään tuotu on jo moneen kertaan koristeltu. Sen alaoksien koristeet vaihtavat tiuhaan paikkaa. Pistelylle Lapsi virmistää ja lisää omatkin koristeensa joukkoon oksille laskien. 

* * *  

-Ei jaksa mennä perjantaina kauppaan
-Mut onko siellä kauhee ruuhka lauantaina?
-On. Mut mennään silloin kun kaikki lapsiperheet on syömässä.
-Moneltaks se sit on?
-Kahdeltatoista.
-Vai neljältä?
-Niin en tiedä, silloin kun mä olin lapsi kaikki kaverit lähti viikonloppuisin syömään kahdeltatoista, just silloin kun me oltiin vasta just syöty aamiainen ja ehditty ulos leikkimään.

Tänä vuonna meillä on myös pieni pihakuusi. Kummit toivat lapselle kauniin hentoisen kuusen omasta metsästä...vai naapurinmetsästäkö perinne sen pakotti varastamaan...?

Tervetuloa joulu

Tontut on tanassa portilla. Tänään toivoisin jo joulurauhan meille saapuvan, vaikka vielä kaupassa käydään ja siivousurakkakin on edessä. Tehdään mitä jaksetaan, höyryillä mennään.

Naapurin kelottuneen puunrungot ryhtyivät kotitontuiksi meille. Silmät tein keramiikasta, eipä siihen juuri muuta tarvittukaan.

Haikeus

Viimepäivinä on ollut vähän haikea olo. Tulee ensimmäinen joulu ilman pitkäaikaista perheenjäsentä. Eläinkaupan ohi kävellessä käy mielessä, että poikkeampa joululuita ostamaan, kaupan eläinhyllynkin kohdalla pysähdyn empimään.

Koiralle oli tärkeää saada omat paketit. Silmä kovana se seurasi, kunkin jaettavan paketin kulkua kuusenalta lahjansaajalle. Pikkupentuna se kulki jokaisen paketin perässä edes takaisin, myöhemmin liikuivat vain silmät.

Jouluisin minusta on ihana laittaa lahjat jo hyvissä ajoin nätisti kuusen alle odottelemaan. Yhtenä tällaisena joulunaluspäivänä oli Koira yksinjäädessään käynyt availemassa paketteja ja minua odotti uusi paketointipuuha. Taisi siinä muutama salaisuuskin vilkkua.

PS. Nytkään ei arvaa laskea lahjoja kuusen alle.

Viimeisen kerran

Mies antoi tämän minulle vuosia sitten. Taisi olla toinen yhteinen joulu. Sieltä löytyi suloisia viestejä -sekä myös ainakin joulukuun kadoksissa olleita esineitä. 

Vauvavuotta lukuunottamatta olen saanut jännittää hänen viestejään aina koko joulukuun. Jos yöllä herään hiivin jo avaamaan. Nyt jännitän viimeistä kertaa. 

Ensi vuodesta alkaen täytän kalenterin tytölle. 

Tänään

"Yesterday is history,tomorrow is a mystery, 

but today is a gift, that´s why it is called present."

KungFu Panda 
(ja ehkä joku muukin lähde löytyy)