Kaaos

10...9...8...7...

Täälä on lähes luovuttu sellaisista jutuista kuin pölyjen pyyhkiminen, imurointi ja petivaatteiden pölytys. Rempparöhnä ja koiran tassuissaan kuljettelema eloperäinen hippu levittäytyvät kuitenkin kaikkialle. Laskelmoin roskan kohdalla onko sen poimiminen supistuksen väärti.

Enää keittiötä koitetaan pitää siedettävässä kunnossa. Muutoin täälä on ennennäkemätön kaaos.

...6...5...4...

Kaalipiirakka

Tämä mainio keittoruuan kaveri unohtuu aina välillä
pitkiksi ajoiksi. Sitten kun sen taas muistaa, sitä tekee
mieli monta kertaa viikossa.

Lihakaalipiiras -rento versio
Isoa silputtua varhaiskaalia haudutetaan kannen alla
(k a u a n !) pienessä vesimäärässä. Aluksi sitä on ison kattilan laitoihin asti, lopuksi vain kolmasosa pohjalla. Sillä välin paistetaan muutamia pilpottuja sipuleita luomu naudanlihan kanssa. Laitetaan mielimausteet sekaan.

Katsotaan, ettei se kaali pala pohjaan. No eihän se pala. Lorautetaan vähän siirappia joukkoon. Maustetaan. (Ja koska aikaa on. Tehdään se kasviskeittokin kaalin vielä hautuessa.)

Lopulta otetaan liedeltä, maistetaan mössöä ja pohditaan, onko mausteet kohillaan. Jäähtyneeseen kaalilihamössöön sekoitetaan kolmisen munaa. Levitetään pellille ohueksi kaulitulle voitaikinalevylle (joka on totisesti ostettu valmiina kaupasta.)

Loppu mössö pakastetaan, ettei seuraavalla kerralla tarvitse alkaa A:sta. Ja ettei koko talo jatkuvasti tuoksahda kaalille. Samaisesta syystä piirakka tehdään tehdään jo edellisenä iltana, jos taloon on tulossa vieraita.

Ens kerralla, kun se mössö otetaan pakkasesta, voidaan raastaa vaikka vähän porkkanaa joukkoon ennenkuin lätkäistään lehtitaikinan päälle. Tosi hyvää sekin!

Kori virkkaamalla

Tein tämän muutamassa hetkessä keinutuolissa keikutellen. Virkkasin ensin ontelolangasta lieriön.  Ompelin sille sitten ikäänkuin kassinpohjan. Paksuudestaan huolimatta, ompelukone suostui vielä liittämään nämä kaksi yhteen.

Kangasosa on jämäkkää intianpuuvillaa. Se on ommeltu ja käännetty  kaksinkertaiseksi niin, että saumat ovat sisäänpäin (kääntöaukkoa lukuunottamatta) ja näin ollen kori on aika jämäkkä, kun siinä on vielä napakasti sisässään harsovaippaa ja vanhaa pehmoista lakanaa, jonka olen repinyt  puhdistusrievuiksi.

Joskus aikaisemmin tein jo pesutiloihin tällaisia samaisesta materiaalista.

Paussin paikka

Tänään on otettava ihan iisisti. Ainoa pakoite suoritettu: käytiin puukeskuksessa ostamassa hyllyt ja tasot lapsen huoneeseen. Sinne sai onneksi ajaa autolla sisään asti ja istua autossa piirtämässä "palapelin" siitä miten levyt tulee leikata. Neljä hyllyä, yksi työskentelytaso ja  vaatesenkin kansi. Vielä vähän kakkosnelosta ja ripaa. Nyt lepoa ja sitten koitan yletynkö vielä varpaankynsiin.

Miksi päässä soi kokoajan jokin rallatus? En sano mikä, muuten puolet teistä joutuisi kuitenkin rallattamaan sitä iltaan asti. Tai minuun ainakin tarttuu kaikki kerrasta.

Puuhailua

Postit lähtivät liikkeelle 2.luokassa torstaina. On muuten tahdonvoimaa koitteleva juttu syödä kohtuumäärä herneitä kerralla. Onnistuuko joku?

Vanhasta 50-luvun keittiöstä muokkaillaan kalusteet lapsen huoneeseen. Maalilla leivinpöydän laatikostot sisältä siisteiksi. Tälläisiin remppahommiin minäkin vielä pystyn kunhan saan tavarat nostelutua vaivattomalle korkeudelle. Tässä ei leivota enää pullaa vaan meidän plikkaa.

Olen tyytyväinen hunajankeltaiseen perinnesävyiseen vahaan, joka tuo auringon eteiseen. Talon muiden värien kanssa sotiva jäänne, seinän vaalea sininen, sai sekin väistyä.

Tietäisipä tyttö, millä höyryllä täälä nyt touhutaan, että syntyy valmista määräpäivään mennessä... Tähtäämme siihen, että kun Miehen loma elokuun eka alkaa, se olisi merkkipaaluna meille molemmille, että nyt pensselit pois, sirkkeli naulaan ja lepo!

Olen myös ommellut paljon. Kuten sanottu olemme säästäneet pitkän pennin, paljon aikaa ja luonnonvaroja ystäviltä saamillamme lapsentarvikkeilla ja vaatteilla. Osaa olen vähän tuunannut. Tasku venähtäneen koristeen päälle tekee paljon.

Perhoset

En oikein osaa kertoa niistä teille.
Ne ovat kaikkialla. Vaikka vähiten siellä, missä kukkani kukkivat ja missä niitä luulisi olevan. Ne täyttävät luonnoslehtiöni, ne tulevat uniini. Yksittäin tai suurina joukkoina, lepattavina viittoina. Toukkina vailla ajatusta lentämisestä tai toiveikkaina koteloina. Perhoset.

Ja aamuöiden valossa, kun hiivin takaisin makuuhuoneeseen, nukkuu kaikkein suurin siinä vierelläni. Siivet vielä rypyssä kotelossaan, odottaen. Rakkaani, kääriytyneenä pelkkään valkoiseen lakanaan, yön suomassa lyhyessä lepovaiheessa, valmiina taas huomenna jaksamaan.