maanantai 18. heinäkuuta 2011

Pitkä saunavuoro



Saunominen, tuo perisuomalainen rentoutumistapa, ei tee poikkeusta mistään muusta toiminnasta siinä, että sekin on rentouttavinta silloin, kun se on vapaaehtoista. Ahdistavaksi se muuttuu, kun saunanovi jumiutuu kiinni.

* * *

Minäkin menin eilen pitkästä aikaa saunaan. Ihan vain kevyesti, pikaisesti pyörähtämään. No suihkunraikkaana, valmiina lähtöön, tömpsähdän vasten ovea, joka yleensä antaa periksi ilmen sen kummempaa töytäisyä. Tönäsen sitä kunnolla heti perään. Arvelen sen turvonneen kosteudesta ja potkaisen sitä kunnolla lukkopesän kohtaan. Mies rupeaa nauramaan vieressä, kehaisee myöhemmin, että oli hyvin potkaistu, että "ihan kuin olisit unohtanut olevasi raskaana".

No, ovi ei kuitenkaan hievahdakaan. Siirryn syrjään ja ehdotan, että Mies tönää oven auki. En hetkeäkään epäile, etteikö hän työntäisi sitä auki tosta noin vain. No hän työntää, sitten hakkaa, nojailee ja viimein potkii. Alamme käydä epäuskoisiksi. Tämähän on kuin huonosta rakkautta ja anarkiaa -elokuvasta:

Voisimme tietenkin ryömiä katonrajassa olevista ikkunoista pois, tai hän ainakin, minun ryömimiseni ovat vähän niin sun näin. Mutta koska talossa on joskus 50-luvulla asunut kelloseppä, hän on kalteroinut kaikki kellarikerroksen ikkunat. Mitään varsinaista hätää meillä ei ole, sillä ovessakin on ikkuna. Kyllä me jotenkin pois pääsemme, mutta ikkunassa on mieluinen kosistekuvio, jollaista ei tietenkään enää saisi mistään ja mies jupisee, että kolme huonetta remontissa riittää hänelle hyvin, hän ei halua kaiken lisäksi ryhtyä uusimaan saunanoveakin.

Harkitsemme uudelleen saunanikkunan avaamista ja avunhuutamista. Pohdimme miltä se näyttää. Joku naapureistamme siellä ulkona ja me alasti saunassa. Ja mitä sitten? Vaikka naapuri pääsisi meille sisään mitä hän voisi tehdä sen enempää. Otamme vuoroon löylyjä lauteilla ja viileitä suihkuja. Mies käy välillä potkimassa ovea. Onneksi hänellä on jalassa läpyskät,  joiden tarkoitusta en ole ikinä ymmärtänyt. Miksi saunoa omassa saunassa muovitossut jalassa? No, niillä saa potkastua paljon lujempaa kuin paljasjaloin.

Ihan paha paikka sauna ei ole jäädä loukkuun. Hanasta tulee juomakelpoista vettäkin. Koitamme spekuloida miten ovi on voinut mennä jumiin. Kielen täytyy olla jotenkin hassusti. Ehdotan, että työnnämme lukkopesän kohdalle karmin ja oven väliin allaskaapissa sattumoisin olevan rautaisen kukkapurkinpidikkeen. Nitkuttelemme sillä vuoron perään. Koira inisee oven toisella puolella. Se ei ymmärrä, miksei se pääse takaisin saunaan. Joudun komentamaan sitä loitommalle, ettei mies rysähdä sen niskaan, jos ovi sattuisi aukeamaan. Se olikin viimeinen joka ovesta kulki, silloin Mies nykäisi oven perässä kiinni. Ihan kevyesti sanoi nykässeensä. Sisäpuolellahan ei ole edes kahvaa. Ehdotan, että koitamme nostaa ovea. Mies nostaa -minä työnnän. Ja sitten taas voimallisia potkuja.

No, jossain vaiheessa jokin alkaa antaa periksi. Mies potkii vimmatusti. Minä seison vieressä kauhukuvat silmissäni ja pelkään, että jalka hajoaa ennekuin ovi tai mies syöksyy päänsä seinään tai jotain. Lukkopesä vääntyy tuskallisen hitaasti rikki ahtaassa ovenvälissä. Sitten ovi lennähtää auki.

Koira juoksee tyytyväisenä lauteille.

17 kommenttia:

  1. Kääk, mikä kauhukertomus. Oikein kämmenet hikosi kun jännitin kuinka siinä käy, tosin onnellinen loppu oli arvattavissa -tuskin saunot läppärin kera.

    VastaaPoista
  2. Voi hyvänen aika... kylläpä teille sattuu ja tapahtuu... Onneksi oli vesihana saunassa ja suihku... meillä ei ole. Pesuhuoneessa vaan. Onneksi päsitte pois. Sinä raskaana ja kaikki...

    VastaaPoista
  3. Huh! Meillä jumiutui makkarin ja käytävän välinen liukuovi. Klassisesti lapsi makkarin puolella ja minä toisella puolella..sieltä hän lasin takaa ihmetteli kun mamma yritti repiä ovea auki. Sitten kakkasi ja tassutteli kikkareissaan.. Selvittiin sitten niin, että mies kiipesi kaiteen yli makkariin (meillä on siis puoliksi avonainen seinä portaikkoon) ja minä tutkailin seinän sisustaa taskulampun avulla, hoksasin, että makkarin puolelta pitää työntää minuun päin ja niin se ovi sitten lähti rullaamaan.. toisaalta se oli kamalan hauskaa ja toisaalta taas aika kamalaa! :)

    VastaaPoista
  4. Elämäni matkat: Juu, kun konella jo istuu, niin ei pääse pitämään lukijaa pahasti jännityksessä!

    Aurinko ja kuu: sitä minäkin mietin, että miten on mahdollista että sattuu ja tapahtuu, vaikka en ole viiiiikkoihin pistänyt päätäni ulkomaailmaan kui satunnaisesti. Mutta ystävääni lainaten: "kotiin on moni kuallu" ;)

    Outi: mikähän siinä on, että se kakkakin tulee aina kuin ohjelmoituna noihin tilanteisiin?

    VastaaPoista
  5. Minä suljin kerran lapsena itse itseni siivouskomeroon!
    SiinÄ oli semmonen hassu lukko jonka sai auki vain ulkoa. Menin sinne kaappiin kun halusin vastaisuuden varalle tutkia olisiko se hyvä kuurupiilopaikka.
    Sitten vasta tajusin etten saa ovea auki enää.
    Muistan sen paniikin ja miten puhelin soi (äiti) enkä päässyt vastaamaan.
    Lopulta keksin junailla itseni ulos kellonremmin lukko-osaa avuksi kÄyttÄen.
    Hankalaa mutta toimivaa ja jälkikÄteen katsottuna varsin mc gyver:maista!

    VastaaPoista
  6. Voi hyvä tavaton! Ihan kamala juttu ja toisaalta nauratti.

    VastaaPoista
  7. No huh!

    Miulta olis varmaan jo päässyt itku. Te olette neuvokkaita. Tai eihän siinä kai mitään muuta vaihtoehtoa ollutkaan.

    Kuvittelen miltä olisi tuntunut liukerrella alastomana ikkunoista pihamaalle. Naurattaa :)

    VastaaPoista
  8. Voi sentään, olipa se kertomus. Täytyy itsekin lisätä yksi tarina esikoiseni vauva-ajalta.

    Olimme lähdössä junalla reissuun ja junan vielä seistessä asemalla, vein lastenvaunut pieneen, niille ja polkupyörille tarkoitettuun koppiin junan keskivaiheilla. Jotenkin touhusin kai aika kauan vaunujen ja lapsen kanssa, kun yhtäkkiä huomasin, että konduktööri vetäisi oven lukkoon ja juna lähti. Minä olin siis siellä pimeässä kopissa polkupyörien ja vaunujen keskellä vauva sylissäni. Juna piti hirveää kolketta, vauva itki ja minä itkin. Seuraava asema tuli mutta ketään ei noussut kyytiin tai sieltä pois, eli emme päässeet vieläkään pois. Keksin sitten ottaa matkalippuni ja työntää sen parin millin ovenraosta käytävälle. Sitä heilutellen kiinnitin lopulta ohikävelevän konnarin huomion, joka oli kyllä aika ihmeissään kun juoksin hänen ohitseen nyyhkyttäen jotain epäselvää kuinka pelästyin "vankeuttani"...:)

    VastaaPoista
  9. Piilomaja: Olitpas neuvokas, siinä olisi voinut moni perusmukula vaan käpertyä komeronpohjalle itkemään loppupäiväksi pelästystään.

    Minäkin muuten lukitsin kerran pikkuveljen maalla vinttiin ja ovi meni rikki. Kunnon kokopuuovi. Siinä sitten nolona odoteltiin, että vanhemmat ja isovanhemmat tuli kotiin. Se olikin hassu juttu, isä oli nähnyt unta rautaväkkyrästä ja meni autotalliin etsimään peltiä. Muotoili siitä sitten unen kaavalla jotain, painoi lukonväliin, ja ovi aukesi. Se oli vähän noitamaista.

    Outi: saa nauraa ;)

    Tytti: eihän eillä mitään hätää ollut. Oli vain monta huonoa ja huvittavaakin vaihtoehtoa ja nyt on karmissa karmivat jäljet ja lukko potkittu rikki, mutta ikkuna ehjä.

    Tuovi: Toi oli aika kamala juttu. Ja sisälsi jo oikeita vaaranpaikkojakin. Olisitte voineet siellä liikkuvassa vaunussa kaatuilla ja satuttaa itsenne pahimman kerran. Vauvakin vielä!

    VastaaPoista
  10. Elämä vanhassa talossa on yhtä seikkailua! Loppu hyvin, onneksi!

    VastaaPoista
  11. Huh, huh. Mulle tuli melkein hiki lukiessa! Aikamoinen saunareissu, onneksi loppu hyvin kaikki hyvin:)

    VastaaPoista
  12. No on teillä ollut jännitystä elämässä! Huh!

    VastaaPoista
  13. Kuin kauhuleffasta, huh! Onneksi ei käynyt kuinkaan ja sentään kylmä suihku oli saatavilla. Aloin heti miettiä oman saunani pelastusmahdollisuudet ja onneksi sieltäkin löytyy ikkuna.

    Ihana sänky ylemmässä postauksessa. Mulla olisi kyllä aikaa, muttei vauvaa...

    VastaaPoista
  14. Tässä alkaa olla tosiaan aineksia pienien ympyröiden halpa budjetti trillerille. Eikös teillä tehdä muutenkin jo aika-ajoin tv:tä?
    Saatte yksioikeuden tähän vaikka Meillä itseasiassa jo aiemmin saunan ovi on tehnyt lähes saman oloisen tempun joskaan ei ihan yhtä fataalia. Ilmeisesti kieltä säätävä ruuvi pyörii käytössä joka avaus kerralla ulospäin joka tuo kielen kerta kerralla kauemmaksi karmista.
    Äänestän tämän vuoden blogi postaukseksi jo pelkän mukaansa vievän kerronnan takia.

    VastaaPoista
  15. Kuin dekkaria olisi lukenut! Onneksi ei tullut tällä kertaa hätäkakka..teiltä eikä koiralta. Toivottavasti ei jäänyt kammoa saunasta.
    Onko vielä pitkä matka laskettuun aikaan? Joko täällä tuntemattomat saa alkaa jännittämään ja myötätuntoponnistamaan?

    VastaaPoista
  16. Vilijonkka: juuh, vanha talo täyttää kyllä kaikki vapaa-ajanvietto-ongelmat, tarjoaa vauhtia ja vaaratilanteita.

    Mustakissa: Osasit eläytyä ;)

    Nonna: Joka päivä jotain mitä jänskättää.

    Kultsin kämppä: Tuttu yhtälö!

    Janne: kiitos yksinoikeuksista ja "pokaalista"

    Johanna: mielummin hätäkakka kuin lapsivesi ;) mutta ei jäänyt kammoa ei...tai mistä sitä tietää, uskallanko enää sulkea ovea kun sitten taas joskus saunon yksinäni.

    VastaaPoista
  17. Tämä oli kuin parhaimmasta kauhutarinasta, joita en siis lue, koska ne eivät ole näin hyviä. Onneksi sentään pääsitte löylyistä pois :)

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.